Olen usein miettinyt mitä Peppi tykkäisi verijäljestä. Sehän on lajityypillistä virikkeistämistä parhaimmillaan! Niinpä ei muuta kuin tuumasta toimeen. Jäljen tekemiseen sopii yhtä hyvin myös lihaliemi ja tonnikalaöljy mutta päätin toteuttaa tämän jäljen luonnollisesti naudan verellä, jota kaupan pakastealtaasta löytyy.
Hieman oudolta tuntui veren kanssa läträys, mutta sitä teki mielellään, kun tiesi sen menevän hyvään tarkoitukseen. Lantrasin verta vedellä tyhjään läpinäkyvään ja muoviseen salaatinkastikepulloon, jossa oli hyvä korkki mistä pursottaa veri maahan. (Tyhjä Heinz ketsuppipullo on myös erinomainen)
Näin ensimmäistä kertaa jälki oli lyhyt ja melko suora. Annoin jäljen vanheta pari tuntia ja ennen jäljelle löhtöä koiran kanssa vein jäljen loppuun raakaa jauhelihaa.
Jälkeä lähti suorittamaan ensin Peppi. Näytin Pepille jäljen alun ja Peppi toimi juuri niin kuin kuvittelinkin.... alkoi syömään verijälkeä eikä oikein hiffannut, että jälki johtaa jonnekin.
Kannustin Peppiä koko ajan etsimään. Peppi kulki jälkeä pitkin hyvin hitaasti syöden sitä samalla. Jäljen loppupäähän kuitenkin hyvin päästiin ja loppuhuipennuksena raaka jauheliha maistui! NAM NAM! Jospa tästä ensi kertaa varten Peppi ymmärsi, että jälki johtaa jonnekin ja siksi sitä kannattaa seurata. Se jääköön nähtäväksi... Roosa cockerillekin verijälki oli ensimmäinen ja, no... arvatakin saattaa ylösajavana lintukoirana, että verijälki suoritettiin erinomaisesti! Roosa toimi päinvastaisesti kuin Peppi. Ei sitä verijälkeä maistelemaan joutanut kun kirsu kiinni jäljessä mentiin reippaasti eteenpäin. Ja jäljestys tuotti herkullista tulosta, kun raaka jauheliha hävisi parempaan suuhun.
Mutta kaikenkaikkiaan, HYVÄ TYTÖT!
Kommentit