Huomasin tuossa eräs päivä, että Pepin "liikennesääntöoppiin" olisi syytä paneutua. Muita koirakkoja olisi mukava ohittaa ilman tasajalkaa pomppivaa "mangustia", joka kaikenlisäksi vetää hihnassa muita koiria kohti. Minulle ei myöskään tarvitse ilmoittaa näköpiirissä olevasta koirasta. Tiedän, Peppi on innokas tutustumaan muiden kanssa ja haluaa olla suuri ystävä kaikille. Harmi kyllä, asia ei ole suinkaan noin yksinkertainen. Kaikkia ei pidä tervehtiä, eivätkä kaikki edes pidä siitä. Vaikka Peppi onkin minun silmissäni pieni maailman parantaja pienellä, suurella sydämellään, viidakon lait on unohdettava. Nyt elämme kaupungissa kunnioittaen kanssakulkijoita. Nyt nostetaan kissa pöydälle!

Kaupunkielämä on stressaavaa, varsinkin meille metsänpeikoille. Ilta- ja aamulenkit ovat harmonisia, mutta iltapäivälenkki stressaa minua sekä Peppiä. Ihmiset kävelevät tai polkevat pyörällä sinne tänne ja autojen meteli kuuluu läheltä ja kaukaa. Saattaapa omat ajatukset hukkua tuunattujen mopojen ja autojen mölinään. Viikonloppukaan ei jää huomaamatta. Myös pitkittyneet viikonloput näkyvät alkuviikolla ja loppuviikosta saattaa viikonloppu alkaa hieman etuajassa. Juhlijoita on jos jonkinmoista nähty tämän parin kuukauden aikana. Peppi olisi saanut humalaiselta mieheltä lihapullankin, mutta kielsin ystävällisesti antamasta. Ei siinä mitään, Peppi olisi mielellään ottanut pullan jos toisenkin ja toivottanut miehen tervetulleeksi uudelleen pullinensa. Tälläisiä örveltäjiä tavatessa tulee miettineeksi kuka minua tiukan paikan tullen suojelee? Peppi?? Ei taida! :D

Vanhemmat ihmiset ovat täällä huomaavaisia. Mukavaahan se on kuulla, kun oman rakkaan sessun turkkia kehutaan kiillostaan ja sanotaan kuinka hyvin hoidettu koira on. Siinä samassa kyseltiin minulta ruokinnan saloista. :) Ruokinnasta puheenollen meidän neidillä on juuri kranttuilu vaihe meneillään ja alkukesän kaunis tuuhea turkki taitaa olla imurissa? ;P Kuivanappuloille usein vain mökötetään jos mamma ei alkuun syötä muutamaa nappulaa suoraan kädestä suuhun. Taitavat kassler pihvit leijailla Pepin silmissä... Toisaalta mietin miksi ruokin koiraani teollisella ruoalla kun vaihtoehtona on luonnonmukainen ruokinta, joka mahdollisesti pitää koirat terveempinä. Koirat lehdessä 4/2009 Malin Ekblomin sanat: "Antakaa koirien olla koiria!" saivat minut kiinnostumaan Barf-ruokavaliosta. Raakaruokinta olisi koiralle se luonnollisin vaihtoehto ja varmasti myös mielekkäin. Sitä kuitenkin huomaa ajatelleen, kuinka helppoa on vain desimitalla kahmaista valmisnappuloita kuppiin. Eikä barffailuunkaan sovi suinpäin ryhtyä. Siihen tarvitaan paljon tietoa sekä viitseliäisyyttä. Barffailu jääköön toistaiseksi, kypsyköön ajatus tai kuihtukoon pois.